Las vidas que cambió el aguacate

Las vidas que cambió el aguacate

Hace 20 años, San Andrés Coru era un pueblo donde no había ni una casa de cemento o ladrillo de las 327 que señalaba el censo. Todas eran hechas de madera, a veces hasta de palos que la gente se encontraba. La más lujosa podía tener lámina de cartón o tablas nuevas. De los caminos, el mejor estaba empedrado… a medias. Eso fue antes de que todo el mundo quisiera comer aguacates.

San Andrés Corú, Michoacán

San Andrés Corú creció de ser un paso de aristeos apenas comunicado por la vía ferroviaria a un pueblo cuya economía se basa principalmente en el aguacate, Michoacán. (FOTO: Prometeo Lucero / EXPANSION )

“Yo recuerdo que, de niño, debía caminar hasta un kilómetro para ir por unas Sabritas”, dice Adolfo Reyes Solorio, un aguacatero de tercera generación de apenas 29 años.

San Andrés Coru es uno de los mejores ejemplos de la derrama económica que deja el fruto apodado ‘oro verde’. De sus 2,223 habitantes, 500 son productores.

No hay opulencia, de hecho, para quienes vienen de fuera el impacto puede ser imperceptible si no saben de la pobreza que existía antes.

Pero hoy, de las 587 casas de San Andrés Coru no queda ninguna de madera. La electricidad, el agua potable y el drenaje llega a casi toda la población. Hay una plaza nueva, la mayoría de las calles están pavimentadas, y abundan los talleres mecánicos, no sólo para dar servicio a los camiones de carga que transportan la fruta, sino porque todas las familias tienen vehículo propio.

Aunque el desarrollo no está completo, San Andrés Coru ha sabido aprovechar la ventaja de pertenecer a Michoacán, al ser parte de uno de sus municipios: Ziracuaretiro.

-> Texto: David Santa Cruz | Publicado en expansion.mx el 12 de diciembre de 2017 y originalmente en la versión impresa del 1 de septiembre de 2017.

This is what the hours after being deported look like

This is what the hours after being deported look like

Luz María Hernández gazes blankly across the shaded courtyard, clutching a cellphone in one hand and a sodden handkerchief in the other. Less than 48 hours ago, Hernández, 45, was deported to Tijuana after 25 years as an undocumented migrant in southern California. Her five children, aged three to 23, were born in California, and they now have to live without their mother.

Minutes before being escorted to the border, US immigration agents informed her that she was banned from entering the US for 10 years.

Deported people´s life at Mexico border

Prototypes of the wall are seen on the US side of the border. In the Mexican side of Otay, the carcass of a burned vehicle lays where drug-violence has led more than a thousand dead people just in 2017. Photograph: Prometeo Lucero for the Guardian

-> Published in The Guardian | By Nina Lakhani in Tijuana, Baja California / photos: Prometeo Lucero

This piece was co-commissioned by Itzel Guille and Guardian editors for We’re Here To Stay. A series edited by Dreamers — young immigrants who arrived in the US as children, and who are now in danger of losing their right to stay here legall

«Maa tärisi, kun lohikäärme tallusti sen pinnalla» – Meksikossa lastentarhanopettaja yrittää selittää maanjäristystä taaperoille

«Maa tärisi, kun lohikäärme tallusti sen pinnalla» – Meksikossa lastentarhanopettaja yrittää selittää maanjäristystä taaperoille

MÉXICO – Olemme kertoneet lapsille tarinaa lohikäärmeestä, joka kävelee maan pinnalla niin, että tärisee, kertoo lastentarhanopettaja Montserrat Torres Carillo.

Tarkoitus on käsitellä Meksikossa syyskuussa sattunutta maanjäristystä tavalla, jota lapset eivät pelästy.

Kun maanjäristys alkoi, Torres Carillon oli pakko toimia nopeasti. Hän nappasi syliinsä niin monta pientä kuin kerralla pystyi ja käveli ulos. Pihalla on paikka, jonka kaupungin väestönsuojelu on määritellyt koulun turvallisimmaksi.

Siihen paikkaan Montserrat Torres Carillo suuntasi lasten kanssa 19. syyskuuta, jolloin maa järisi Meksikossa pahiten yli kolmeenkymmeneen vuoteen.

-> Publicación en Yle.Fi (Finlandia), 11 de octubre de 2017 | Texto: Anna Reeta Korhonen

Punaisen Ristin vapaaehtoinen hämmästyi Meksikossa – kaikkein eniten pelastustöihin on osallistunut Y-sukupolvi: «Ovat täällä päivin öin»

Punaisen Ristin vapaaehtoinen hämmästyi Meksikossa – kaikkein eniten pelastustöihin on osallistunut Y-sukupolvi: «Ovat täällä päivin öin»

MÉXICO Puiston laidalla seisovan kerrostalon alakerrassa oli vielä viikko sitten suosittu falafel-pikaruokala ja kahviloita, joissa graafiset suunnittelijat istuivat tuijottamassa tietokoneitaan.

Nyt koko kerrostalo on tyhjä. Talon seinässä irvistää valtava repeämä.

Kuusikerroksisen toimistotalon viisi ylintä kerrosta luhistui. Käsin tehtävät raivaustyöt edistyvät hitaasti.Prometeo Lucero / Yle

Kuusikerroksisen toimistotalon viisi ylintä kerrosta luhistui. Käsin tehtävät raivaustyöt edistyvät hitaasti. Kova: Prometeo Lucero / Yle

Kun voimakas maanjäristys iski Meksikoon viime viikon tiistaina, yhdet pahimmista tuhoista syntyivät juuri täällä, pääkaupungin Méxicon La Roman asuinalueella. La Roma on luovan luokan ja ulkomaalaisten suosima trendikäs kaupunginosa, jossa hipsteriviikset ja polkupyörät ovat yhtä yleisiä kuin Helsingin Punavuoressa.

Álvaro Obregonin kadulla sijaitsevan toimistorakennuksen kuudesta kerroksesta viisi romahti. Uusimman tiedon mukaan rakennuksessa on edelleen loukussa 45 ihmistä.

-> Publicación en Yle.Fi (Finlandia), 26 de septiembre de 2017 | Texto: Anna Reeta Korhonen